Lapset kertoivat, mikä koulussa liikuttaa

Lapsia halutaan kannustaa liikkumaan enemmän – myös koulupäivän aikana. Mutta mikä koulussa edistää liikkumista ja mikä estää? Tutkijat pyysivät lapsia kuvaamaan ja kertomaan.

Teksti Ulla Kaltiala Kuva Raija Törrönen

Tutkimukseen osallistui 22 tokaluokkalaista eli yksi luokka keskisuomalaisesta koulusta. He valokuvasivat ryhmissä kouluympäristöstä asioita, jotka heidän mielestään edistävät tai estävät liikkumista, ja kukin ryhmä sai valita muutaman kuvan haastattelun pohjaksi.

–  Kuvaaminen oli lapsista mukavaa. He tulkitsivat ottamiaan kuvia hienosti ja toivat näkökulmansa erittäin asiantuntevasti esiin, kertoo yliopistotutkija Marjorita Sormunen.

Lapsia innostivat liikkumaan erityisesti kaverit sekä pelit ja leikit ryhmässä. Riidat, kiusaaminen ja yksinäisyys vähensivät liikkumisen halua. Lasten mukaan aikuiset, kuten välituntivalvoja, usein rajoittavat liikkumista. ”Eiks se vois olla sellainen, joka leikittäis meitä ja kertois kaikkia ohjeita erilaisiin peleihin?”

Lapset kuvasivat myös ulkovaatteitaan. ”Hyvät kengät auttaa liikkumisessa, ettei satu jalkapohjiin.” ”Ja sitten kaikki värit tekee liikkumisesta myöskin kivaa.” Toisaalta lasten mukaan hitaasti puettavat vaatteet vievät välituntiaikaa, ja esimerkiksi aukeavat kengännauhat tai säähän sopimattomat vaatteet haittaavat liikkumista. He arvelivat myös, ettei kaikilla ole varaa ostaa liikkumiseen sopivia varusteita.

 

Koulussa ja sen ympäristössä moni asia houkutteli liikkumaan, mutta lapset näkivät paljon myös esteitä: sääntöjä, aitoja, kiellettyjä alueita ja lukittuja ovia.

– Rajoituksia oli heistä liikaa, vaikka he ymmärsivät, että koulussa on oltava turvallista.

Koulurakennus tarjosi mahdollisuuksia vaikkapa piiloleikkiin. Liikkumaan innostavina pidettiin portaita kaiteineen, pitkiä käytäviä ja liikuntatiloja, jonne ei kuitenkaan saanut mennä omatoimisesti. Ilmastointiputkissa olisi myös haluttu kiipeillä. Lapset esittelivät ”Hiljaa käytävässä”- ja ”Älä juokse” -kylttejä ja toivoivat kieltojen sijaan kannustavia kehotuksia, kuten ”Juokse tässä” tai ”Vain hyppimistä varten”. Liikkumista estäviksi kuvattiin myös presidenttien vakavamieliset potretit seinällä. ”Ne on liian vihaisen näköisiä. Vihaiset aikuiset määrää. ”

Pihalla lapset näkivät peli- ja leikkialueille ja -välineille lukuisia käyttötarkoituksia taisteluista hevos- ja merirosvoleikkeihin. Mäet, vesilätäköt, lumikasat ja puut inspiroivat kiipeämään, liukumaan, kaivamaan ja hyppimään. Liikuntaa rajoittivat lasten mukaan esimerkiksi mäen eteen pysäköidyt autot, lasiovet, jotka pallo voi hajottaa ja se, ettei välitunnilla saanut mennä metsään.     

 

Hoitotieteen laitos toteutti tutkimuksen Maastrichtin yliopiston kanssa osana EU:n terveysohjelman tukemaa HEPCOM-hanketta. Sormusen mukaan tulokset osoittavat, että lapset kannattaa ottaa mukaan suunnittelemaan heille tarkoitettuja ympäristöjä. – He toivat esiin yllättäviäkin näkökulmia, joita aikuinen ei olisi tullut ajatelleeksi.

–  Suomessa liikuntaa sisällytetään jo monin tavoin koulupäivään, ja sitä edistää myös ilmiöpohjainen oppiminen. Hienoa on myös, että meillä mennään välitunneilla ulos. Sitä pitäisi enemmän pohtia, miten välituntiliikunnan saisi jatkumaan lapsen siirtyessä perusopetuksen ylimmille vuosiluokille. Nyt yläkouluun menijät jäävät helposti pihalla seisomaan, kun vuotta nuoremmat kaverit jatkavat juoksemista ja pelaamista.

Julkaistu Saima-lehdessä 1/2019