Työmatkat maata pitkin?

Yliopiston tutkijoita ja muuta henkilökuntaa sitoo matkustusohje, jota on noudatettava työmatkoja tehdessä. Kansainväliset konferenssit ovat tutkijalle työn kannalta tärkeitä, mutta moni on sitä mieltä, ettei yltiöpäinen lentäminen tunnu enää oikealta.  

Teksti Nina Venhe Kuva Varpu Heiskanen

Kulttuurintutkimuksen yliopistotutkija Juhana Venäläinen tiedostaa lentämisen ilmastovaikutukset ja pyrkii siksi käyttämään pääosin muita matkustusmuotoja.

– Mutta vaikka tekisin vapaa-ajan matkani kestävällä tavalla, ohjaa minuakin töissä yliopiston matkustusohje, joka sisältää vielä tiettyjä ristiriitoja. Siinä esimerkiksi todetaan, että lentämistä tulisi välttää, mutta matkat pitää silti tehdä nopeinta ja halvinta keinoa käyttäen.  

Venäläisen mielestä yliopiston tulisi poistaa ne esteet, jotka ovat ekologisten ja kestävien valintojen tiellä.

– Valintoja ei pidä jättää yksittäisen tutkijan hartioille, vaan matkustusohjeen on muututtava maailman mukana. Nyt kun tiedetään, että lentäminen on liian halpaa suhteessa sen ilmastovaikutuksiin, olisi asiaan tartuttava yliopistotasolla.

 

Itä-Suomen yliopistossa muutoksia on jo tehty – ja tullaan tekemään lisää. Esimerkiksi kotimaan lennoista on tämän vuoden alusta lähtien maksettu kompensaatiomaksuja.  

– Kompensaatioiden pitäisi olla viimeisin keino. Ensin on tarkkaan punnittava, onko lentäminen ylipäätään tarpeellista vai voisiko kohteeseen päästä maatakin pitkin.

Venäläinen itse suosii junamatkailua, koska junassa on rauhallista ja helppoa tehdä töitä.  

– Ei pidempi matkustusaika ole missään nimessä hukkaan heitettyä. Etelä-Eurooppaan mennessä junassa ehtii tehdä useammankin tehokkaan työpäivän.

Venäläinen on pohtinut myös sitä, kannattaisiko konferenssikohteisiin jo alun pitäenkin lähteä pidemmäksi aikaa.

– ”Luentosaliturismi” on yksi osa ongelmaa. Tutkijat lentävät usein konferensseihin muutamaksi päiväksi kuuntelemaan esitelmiä – ja palaavat sitten pikaisesti takaisin. Mielestäni hedelmällisimmät keskustelut kollegoiden kanssa käydään kuitenkin usein juuri niissä epävirallisemmissa paikoissa.

Pelkkiin etäkokouksiin Venäläinen ei usko, vaan etenkin ensikohtaamiset olisi tärkeää hoitaa kasvotusten.  

– Toivon, että matkustaminen alettaisiin yliopistoissakin nähdä osana vallalla olevaa hidastamisen trendiä. Aina ei tarvitse olla kiire, vaan välillä voi elää hetkessä tunnustellen.  

 

Tutkijat eivät ole riippuvaisia säännöllisistä työajoista, vaan heillä on vapaus jaksottaa työntekoaan haluamallaan tavalla.

– Matkustamiseen liittyvää ajankäyttöämme sen sijaan valvotaan tiukasti. Toivon mukaan asenteet kuitenkin muuttuvat ilmastoystävällisempään suuntaan.

Julkaistu Saima-lehdessä 2/2019